Eilispaiva meni rantsussa maaten (taas?). Semmonen reilu nelja tuntia taidettiin siella kyllakin vaan loikoa...
Meidan aamupalatuokio oli aika mahtava, viereisen venalaisseurueen kersa paatti hiekkaleikkiensa lomassa laittaa hiekkaa Saaran laukkuun. Kun Saara siina yritti vahan eleilla tehda selvaksi etta tammonen peli ei vetele, lapsi paatti heittaa lapiollisen hiekkaa suoraan Saaran paalle! Tassa vaiheessa aitinsakin heras, mutta eipa tuo kovin ponnekkaasti penskaa komentanut. Tama kirvotti sitten keskusteluja siita, kuinka MEIDAN lapset tullaan kasvattamaan. Loppupaatelma tais olla se, etta myo ei olla sopivia aideiks...
Rantsuilun jalkeen paatettiin menna italialaiseen raflaan syomaan, mutta piti odottaa etta paikka suvaitsi iltakuudelta aueta! Oltiin tasalta sisalla, tottakai. Koska kiviuuni ei viela ollu valmis niin pitsaa piti odottaa tovi... Ja Nooran pizza kamasutra oli PETTYMYS. Parmankinkut oli ihan oxuja, ei naa intialaiset vaan tosiaan hallitse tota lihaa. Siina ruokaa odotellessa meille teki seuraa pikkunen intialaispoika, varmaan jonkun ravintolan tyontekijan penska. Niita aina pyorii noissa paikoissa. Joku nailla lapsilla tanaan oli Saaraa vastaan, kun taa paatti heittaa Saaraa kengillansa. Kaveri myos yritti varastaa meidan nopat, kun siina Yazya pelailtiin. Ihan mielenkiintoista seuraa!
Tanaan aamulla sitten oli aika haipya Ashvem beachilta, ja otettiinkin taksi sinne ihan oikeeseen Mandremiin. Paikka oli joo pieni ja piilossa ja kivannakonen, mutta ei saamari mitka hinnat... Tonnin beach hutteja. Jatettiin se visiitti sitten siihen ja otettiin taksi Aramboliin, taalta irtos rantamaja rs450 per yo. Ihan rento mesta, tassa on yks katu jonka varrella on noin miljoona puotia taynna ihania vaatteita ja koruja ja laukkuja ja muuta. Rannalla hutteja ja ravintoloita. Kylla taalla sen viis paivaa viihtyy, on tuolla vahan kaveltavaa ja kateltavaa rannalla makaamisen vastapainoksi!
Palaillaan <3
Noora ja Saara
tiistai 31. tammikuuta 2012
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
Mitas me venalaisturistit Mandremissa..
Joo, eipa taalla siis ihmeita. Eilen lahdettiin "vahan" kavelemaan rannalle. Kaveltiin 2,5 tuntia, kun haluttiin nahda mihin ranta loppuu! Aly hoi, sita jatku varmaa ainakin sen 5km suuntaansa. Tuli ainakin paivan liikunnat suoritettua siina! Nahtiin matkalla myos rannalle eksynyt merikaarme (aika siistia!) ja erinainen valikoima kuolleita kaloja. Aikakin meni mukavasti, kun ei oikein tuota palanutta nahkaa kehannu aurinkotuolissa paljoa lisaa polttaa. Tanaan jo menestyksekkaasti otettiin aurinkoa eilisen valipaivan jalkeen, ilman vaurioita talla kertaa!
Eilen tosiaan myos selvis, etta ei sitten toissapaivana paasty ihan sinne, minne oltas taksilla Anjunasta haluttu matkustaa. Ollaan nyt siis Ashvem beachilla, joka kylla kuuluu Mandremiin, mutta on jonkun matkaa etelampana kuin se Mandrem, minne myo oltas haluttu (joo ja tietty varattiin ja maksettiin mei majotus neljaks yoks). Tosi kiva, taa on joku venalaisturistien pesake ja hinnat sen mukaset useimmissa paikoissa. Ja eilen meille kivasti tarjottiin aamupalalla heti kattelyssa ruokalistaa ja hierontaesitetta venajaksi.. Ja muutaman muun kerran meita myos puhuteltiin venajaksi. Todella hienoa, oikeinkin kotoisa olo taalla! Ollaa onneks loydetty pari kohtuuhintasta ravintolaa, joten eikohan taalla viela pari yota mene sujuvasti :)
Tanaan iski myos naamaan se, etta meilla on oikeesti enaa viikko rantailua jaljella. Tulee kiire ruskettumisen kanssa. Muutenkin taa reissu alkaa olla ehtoopuolella, nain ne viikot vaan vilistaa eteenpain..Vastahan oli joulu ja myo lahettiin ja kohta onki yhtakkia helmikuu!
Naihin ihmettelyihin on hyva lopettaa talla kertaa. Haleja ja terkkuja kaikille sinne!
<3 Saara ja Noora
Eilen tosiaan myos selvis, etta ei sitten toissapaivana paasty ihan sinne, minne oltas taksilla Anjunasta haluttu matkustaa. Ollaan nyt siis Ashvem beachilla, joka kylla kuuluu Mandremiin, mutta on jonkun matkaa etelampana kuin se Mandrem, minne myo oltas haluttu (joo ja tietty varattiin ja maksettiin mei majotus neljaks yoks). Tosi kiva, taa on joku venalaisturistien pesake ja hinnat sen mukaset useimmissa paikoissa. Ja eilen meille kivasti tarjottiin aamupalalla heti kattelyssa ruokalistaa ja hierontaesitetta venajaksi.. Ja muutaman muun kerran meita myos puhuteltiin venajaksi. Todella hienoa, oikeinkin kotoisa olo taalla! Ollaa onneks loydetty pari kohtuuhintasta ravintolaa, joten eikohan taalla viela pari yota mene sujuvasti :)
Tanaan iski myos naamaan se, etta meilla on oikeesti enaa viikko rantailua jaljella. Tulee kiire ruskettumisen kanssa. Muutenkin taa reissu alkaa olla ehtoopuolella, nain ne viikot vaan vilistaa eteenpain..Vastahan oli joulu ja myo lahettiin ja kohta onki yhtakkia helmikuu!
Naihin ihmettelyihin on hyva lopettaa talla kertaa. Haleja ja terkkuja kaikille sinne!
<3 Saara ja Noora
perjantai 27. tammikuuta 2012
Voihan kakka
Keskiviikkoiltana unohettiin mainita, etta kaytiin trekkailemassa laheisilla kukkuloilla samaisena aamuna. Nakoalat merelle oli hienot ja paastiin ihastelemaan jotain tunnistamattomia petolintuja aika lahelta! Loysistyneet lihaksetkin nautti pienesta rasituksesta.
Ei tiieta miten unohettiin mainita taa asia, mutta tassa tulee Anjunan kohokohta: PAIVITTAISTAVARAKAUPPA, MARKET, paikallinen K-Super!! Nahtiin siis eka normaali kauppa Intiassa, siina vaiheessa kun ollaan oltu reissussa yli 4 viikkoa. Arvatkaa vaa oltiinko ku lapset karkkikaupassa, kun paastiin sinne hyllyjen valiin ihmettelemaan Cornflakeseja ym! Kaiken kruunas meijan huoneen jaakaappi, jonka ansiosta saatiin aamiaistaa huoneessa. Jee!
Siirryttiin tanaan aamupaivalla Anjunasta Mandremiin (ei siis Aramboliin, kuten viime postauksessa uhattiin.. Mennaan sinne vikana!), n. 15 km pohjoiseen. Taa on aika pieni kyla, jossa on hemmetin kalliita beach hutteja ja hieno ranta. Hutit tosiaan oli siina hinnassa, etta siirryttiin suosiolla guest houseen. Loydettiin heti ekalla yrityksella sopuhintanen ja siisti huone lahelta rantaa. Huoneessa asuu myos pari liskoa meijan lisaks, mut ne onki kivempia ku torakat!
Eilispaiva, eli viimenen paiva Anjunassa menikin sitten vahan toisin kun oli suunniteltu.. Oltiin aateltu lahtea hyvissa ajoin kavelykierrokselle kylaan, jonka jalkeen loppupaiva piti viettaa rannalla. Siina klo 03 aikaan yolla suunnitelmat sai uuden suunnan, kun Noora aloitti yrjoripuloinnin loppuyoksi. Esimakua tulevasta oli arvattavissa jo illalla, kun vatsa turpos jalkapallon kokoseks ja yokotti. Tieda hanta mista popo iski, syotiin illalla samaa ruokaa eika Saaralle tullu mitaan. Noora vietti koko seuraavan paivan pedissa, illalla 20 aikaan pysty nousemaan muutenkin kun pakon edesta. Tana aamuna oli jo ihan hyva olo ja ehdittiin jo kartsata nahkaa rannalla Mandremiin paastyamme!
Koitetaan nyt taalla ottaa menetettya rusketusaikaa takasin, ei sen kummempia suunnitelmia. Ehdittiin jo illallistaa venalaisravintolassa (joo taal on sikana venalaisturisteja): PIHVIA JA PERUNAMUUSIA! Noora epailee, etta paikallinen ruoka ei enaa loppuajasta maistu, kun tuli riisit ja paneer butter masalat naanleivan kera tyhjennettya toissayona niin tehokkaasti. Saaralle maistuu kaikki, oon ehka alkanu jo tottua niin paljon tahan paikalliseen valkoinen riisi-vehnajauho -komboon, etta sita melkein tekee jo mieli!
Ei taalta muuta talla eraa. Myo painutaan pian pehkuihin, etta jaksetaan nousta ajoissa aurinkoa palvomaan!
<3 Saara ja Noora
Ei tiieta miten unohettiin mainita taa asia, mutta tassa tulee Anjunan kohokohta: PAIVITTAISTAVARAKAUPPA, MARKET, paikallinen K-Super!! Nahtiin siis eka normaali kauppa Intiassa, siina vaiheessa kun ollaan oltu reissussa yli 4 viikkoa. Arvatkaa vaa oltiinko ku lapset karkkikaupassa, kun paastiin sinne hyllyjen valiin ihmettelemaan Cornflakeseja ym! Kaiken kruunas meijan huoneen jaakaappi, jonka ansiosta saatiin aamiaistaa huoneessa. Jee!
Siirryttiin tanaan aamupaivalla Anjunasta Mandremiin (ei siis Aramboliin, kuten viime postauksessa uhattiin.. Mennaan sinne vikana!), n. 15 km pohjoiseen. Taa on aika pieni kyla, jossa on hemmetin kalliita beach hutteja ja hieno ranta. Hutit tosiaan oli siina hinnassa, etta siirryttiin suosiolla guest houseen. Loydettiin heti ekalla yrityksella sopuhintanen ja siisti huone lahelta rantaa. Huoneessa asuu myos pari liskoa meijan lisaks, mut ne onki kivempia ku torakat!
Eilispaiva, eli viimenen paiva Anjunassa menikin sitten vahan toisin kun oli suunniteltu.. Oltiin aateltu lahtea hyvissa ajoin kavelykierrokselle kylaan, jonka jalkeen loppupaiva piti viettaa rannalla. Siina klo 03 aikaan yolla suunnitelmat sai uuden suunnan, kun Noora aloitti yrjoripuloinnin loppuyoksi. Esimakua tulevasta oli arvattavissa jo illalla, kun vatsa turpos jalkapallon kokoseks ja yokotti. Tieda hanta mista popo iski, syotiin illalla samaa ruokaa eika Saaralle tullu mitaan. Noora vietti koko seuraavan paivan pedissa, illalla 20 aikaan pysty nousemaan muutenkin kun pakon edesta. Tana aamuna oli jo ihan hyva olo ja ehdittiin jo kartsata nahkaa rannalla Mandremiin paastyamme!
Koitetaan nyt taalla ottaa menetettya rusketusaikaa takasin, ei sen kummempia suunnitelmia. Ehdittiin jo illallistaa venalaisravintolassa (joo taal on sikana venalaisturisteja): PIHVIA JA PERUNAMUUSIA! Noora epailee, etta paikallinen ruoka ei enaa loppuajasta maistu, kun tuli riisit ja paneer butter masalat naanleivan kera tyhjennettya toissayona niin tehokkaasti. Saaralle maistuu kaikki, oon ehka alkanu jo tottua niin paljon tahan paikalliseen valkoinen riisi-vehnajauho -komboon, etta sita melkein tekee jo mieli!
Ei taalta muuta talla eraa. Myo painutaan pian pehkuihin, etta jaksetaan nousta ajoissa aurinkoa palvomaan!
<3 Saara ja Noora
keskiviikko 25. tammikuuta 2012
Hampi - Anjuna
Lauantaiaamuna Hampissa paatettiin lahtea siis tsekkaamaan vesiputoukset, joista edellisessa oli jo vahan kuvamateriaaliakin. Lonely Planet anto ymmartaa, etta matkaa on noin kilometri jonkinlaista tieta pitkin, joten heitettiin hellemekot paalle ja lahdettiin kavelylle. Siina vaiheessa kun tie muuttu paallystetysta hiekkaseks ja kapeni, ajateltiin etta ollaan jo lahella... Parin kilometrin kavelyn jalkeen tie kuitenkin yht'akkia loppui keskelle banaaniviljelysta. Oli siina tien paassa myos Waterfall Restaurant, mutta ei kylla vetta missaan. Loydettiin tien paasta kinttupolku ja paatettiin kokeilla onneamme siella. Vahan tuli semmonen olo etta ollaan vaarassa paikassa, kun ihmiset siella yritti tyoskennella banaaniviljelmillaan. Naytettiin ehka aika eksyneilta, kun joku paikallinen opaspalveluksia tarjoava poika oli seurannu meita sinne metikkoon, mutta eihan myo mitaan apua otettu vastaan kun kuitenkin saatiin hanen puheistaan selville etta suunta oli oikea. Polku valilla havis ja oli mutainen. Yhdessa vaiheessa Noora jai kattomaan etta mika tuolla banskupuussa oikein kahisee, pysahtyi ihmettelemaan etta onko siella jotain lintuja vai mita. Luonnollisestikin se puu sitten kaatui siihen tielle nenan eteen. Tottakai? Ylitettiin banaaninlehvat ja jatkettiin matkaa hiukka epailevaisina. Polku paatty hetken kuluttua jonkin samperin kaislikko-kivikon reunaan, ja siina oli sellanen klassinen ylitetaan-joki-kivia-pitkin -kohta. Sitten taas pyorittiin eksyneena. Se opaskaveri oli TAAS seurannu meita, ja osotteli etta hei, menkaa tuonne pain. Kuten fiksut ja kypsat, myo vastattiin etta kunhan tassa katellaan ymparillemme, ei tartte seurata! Ja eihan meilla ollu mitaan hajua missa oltiin ja minne menossa eika mitaan polkuakaan enaa ollu.
Pyorimisen, hyppimisen, kiipeemisen, mutaan tallaamisen, puroon kaatumisen sun muun jalkeen loydettiin sitten ittemme sielta putouksilta. Nahkakengat markana, jalat paskasena ja hellemekko ihme kylla kuosissa seisottiin sitten kattomassa etta tassako taa nyt on, koski? Tarkastelun jalkeen naytti silta, etta ei siella tosiaan nain kuivana aikana kovin kummosia putouksia ollu, mutta paikka oli kuitenkin komea. Vesi oli muovannu niihin omituisiin kivikallioasioihin ties mita koloja. Saara rohkeena ois viela ylittany kosken, kivia pitkin hyppimalla tietty, ja tekikin sen kun Noora jai itkemaan toiselle puolelle. Ei ihan kirjaimellisesti, mutta vinkumaan etta apua mie en uskalla tipun kivikkoiseen koskeen ja kuolen.
Hetken aikaa ihmeteltyamme paatettiin etta vesiputoukset oli kylla niiiin nahty, etta eikun takas pain. Sitten jo ihan asiantuntijan elkein neuvottiin seuraavat patikoijat oikeeseen paikkaan... Paikalliset saatto kattoa meidan menoa vahan paataan puistellen, mutta selvittiin ihan (melkein) ite! Loppupaiva taiskin sitten menna makoillessa ja syodessa.
Sen verran voitais viela palata perjantai-iltaan, etta tietokoneella hengailun jalkeen, kun kylasta oli sahkot poikki, makoiltiin ilta katolla kattomassa tahtia! Meidan majapaikan emanta, vanhahko arravikainen rouva, kertoi meille tahdista juttuja huonolla englannillaan. Itikat soi meita, myo syotiin tomaattisipsia ja meilla oli oikein kivaa. Ei kyllakaan loydetty otavaa yhyy.
Sunnuntai sitten. Sunnuntaina tehtiin tosi paljon ei-mitaan. Kaytiin kolmessa ravintolassa, joista yks oli chill out- mesta talon katolla. Parinakin paivana hengailtiin siella useampi tunti lukien, pelaillen, syoden ja juoden limua ja soodaa. Makoiltiin myos huoneessa, torkuttiin ja illalla oltiin netissa pari tuntia. Ei paha paiva!
Maanantaina sitten taas vahan urheilua. Kaveltiin Hampista pari kilsaa poispain paatieta pitkin, maisemat oli tosi kivoja. Oli rehevia kohtia puron vierella, peltoja, autiomaan nakosia kuivia paikkoja ja tietty vahan temppeleita. Ja mielenkiintosta liikennetta ja lehmia ja koiria. Ne koirat! Hampin koirat on yhta rasittavia kun Palolemin, ne vaan jengitappelee pitkin oita. Yks yo kuulosti myos silta etta lehma ois mylviny oven takana, tieda hanta mika siina oli kyseessa... Ei menty kattomaan.
Maanantaina iltapaivalla sitten lahettiin taas kohti Goaa. Tarkotus oli menna tavallisella bussivuorolla laheiseen Hospetiin josta meidan yobussi lahti, mutta kun saatiin tuktuk-kyyti 120 rupialla niin eikun kyytiin vaan. Kaverit heitti siis meidat vajaalla kahdella eurolla kymmenen kilsan paahan, ihan jees. Niin ja se oli poppituktuk!
Hospetissa homma meni taas mielenkiintoseks, kun meidan matkanjarjestajan bussi lahti jostain muualta kun bussiasemalta. Meille annettiin kylla ohjeet, ja loydettiinkin tien varrelta pari Paulo Travelsin autoa, mutta ei siella ketaan ollu. Hetken odottelun jalkeen siihen tuli pari nuorta miestakin, olivat ettimassa samaista autoa. Saatiin jo kuskiltakin vahvistus, etta bussi lahtee kuudelta Goalle, mutta pari paikallista pikkupoikaa tuli sitten sekottamaan pakkaa ja sanomaan etta eikun se on tuo toinen auto tuolla! Ja joo, muutaman sadan metrin paahan tien reunaan olikin ilmestyny toinen Paulon bussi. Eikun tarkistamaan. Takaluukulla seisonu bussimies katto meidan liput ja sano etta seuraava bussi. Ok, jaatiin oottamaan. Taa bussi oli ihan just lahdossa ja sielta sisalta tuli toinen mies sanomaan etta akkia kyytiin, bussi lahtee! No, naytettiin lippumme sillekin ja se sano etta sisaan vaan, kylla taa lippu tahan on. Taa on naille NIIN vaikeeta. Bussin takapunkka sisalsi siis viiden hengen kimppapunkan, meilla oli siella keskipaikat. Ja ihana, pehmea bussin sanky, voittaa kaikki risupatjat! Sopu sijaa antaa ja matka meni ihan kivasti.
Kuuden maissa oltiinkin jo perilla Mapusassa, mista samantien napattiin tuktuk Anjunaan. Katottiin kivan olonen hotelli Lonely Planetista ja paastiin sinne asti. Oli tosiaan viela pimeeta ja seisottiin siina Peace Landin portilla ihmettelemassa, etta paaseeko tasta sisaan. Paasi, taysin hiljaiselle pihalle jossa ei ollu ketaan eika valojakaan missaan. Istuttiin siina siiheks etta aurinko nous ja joku heraili, kello tais olla yli seitteman ennen kun yks nainen meidat sielta bongas. Ja siis kaikkialla muualla herataan jumalattomaan meteliin jo viiden jalkeen? Tassa mestassa ei tietenkaan ollu vapaana kun torkeen kallis perhehuone, joten reput selkaan ja kavelemaan. Ja sitten kaveltiin ja kaveltiin, ensin yhden huonetta tarjoavan miehen perassa joka ois vieny meidat johonkin hevonkuuseen, ja sitten toisen tyypin kamasia huoneita vilkasemaan. 200 rupiaa ois joo ollu halpa, mutta tahdottiin ettia jotain vahasen siistimpaa... Yhden epaonnisen yrityksen homma viela vaati, uima-altaalla varustetusta Anjuna Beach Resortistakin meidat vaan ohjattiin eteenpain. Selka kipeena, hiesta lapimarkana, huonosti nukkuneena sitten vihdoin saatiin huone karttysen ukon hotellista. Aija viela huijas meilta satasen kun etukateen piti maksaa! Huone kuitenkin on kiva, ollaan yksin kakkoskerroksessa. Ihan kivasti ollaan levittaydytty huoneen ulkopuolelle, pyykkeja siina kokoajan ja tuolit ja poyta ja sellasta...
Alkukankeuden jalkeen Anjuna on kuitenkin nayttany ihan kivalta. Huomaa kyllakin, etta kulta-aika on menny ohitse joskus kultaisella hippivuosikymmenella, ja ymparistosta loytyy tosi paljon hylattyja kiinteistoja. Vanhoja majotuspaikkoja ja kesken jaaneita rakennelmia. Vahan aavemaisia... Ranta on kuitenkin kiva ja eloisa, hippimarkkinat tsekattu ja tunnelma ihan viihtyisa. Viivytaan taalla perjantaihin asti, jolloin otetaan suunnaksi Arambol, vahan pohjoisemmassa. Biitsia taas!
Pikkunen maratonviesti tuli taas kirjotettua, toivottavasti jaksoitte lukea kokonaan. Meilla on taalla aika paljon kylla jo Suomi ajatuksissa! Pohdittiin vahan sitakin, mihin kohtaa kotimatkaa kuollaan kylmyyteen. Tanne nimittain lakahtyy, tallein iltayhdeksaltakin nayttaa mittari 27,7 astetta. Ei meilla oo mitaan toppavaatetta varattu Suomen paahan, yhyy. Tulkaa joku hakee lentokentalta?
<3 Noora ja Saara
Pyorimisen, hyppimisen, kiipeemisen, mutaan tallaamisen, puroon kaatumisen sun muun jalkeen loydettiin sitten ittemme sielta putouksilta. Nahkakengat markana, jalat paskasena ja hellemekko ihme kylla kuosissa seisottiin sitten kattomassa etta tassako taa nyt on, koski? Tarkastelun jalkeen naytti silta, etta ei siella tosiaan nain kuivana aikana kovin kummosia putouksia ollu, mutta paikka oli kuitenkin komea. Vesi oli muovannu niihin omituisiin kivikallioasioihin ties mita koloja. Saara rohkeena ois viela ylittany kosken, kivia pitkin hyppimalla tietty, ja tekikin sen kun Noora jai itkemaan toiselle puolelle. Ei ihan kirjaimellisesti, mutta vinkumaan etta apua mie en uskalla tipun kivikkoiseen koskeen ja kuolen.
Hetken aikaa ihmeteltyamme paatettiin etta vesiputoukset oli kylla niiiin nahty, etta eikun takas pain. Sitten jo ihan asiantuntijan elkein neuvottiin seuraavat patikoijat oikeeseen paikkaan... Paikalliset saatto kattoa meidan menoa vahan paataan puistellen, mutta selvittiin ihan (melkein) ite! Loppupaiva taiskin sitten menna makoillessa ja syodessa.
Sen verran voitais viela palata perjantai-iltaan, etta tietokoneella hengailun jalkeen, kun kylasta oli sahkot poikki, makoiltiin ilta katolla kattomassa tahtia! Meidan majapaikan emanta, vanhahko arravikainen rouva, kertoi meille tahdista juttuja huonolla englannillaan. Itikat soi meita, myo syotiin tomaattisipsia ja meilla oli oikein kivaa. Ei kyllakaan loydetty otavaa yhyy.
Sunnuntai sitten. Sunnuntaina tehtiin tosi paljon ei-mitaan. Kaytiin kolmessa ravintolassa, joista yks oli chill out- mesta talon katolla. Parinakin paivana hengailtiin siella useampi tunti lukien, pelaillen, syoden ja juoden limua ja soodaa. Makoiltiin myos huoneessa, torkuttiin ja illalla oltiin netissa pari tuntia. Ei paha paiva!
Maanantaina sitten taas vahan urheilua. Kaveltiin Hampista pari kilsaa poispain paatieta pitkin, maisemat oli tosi kivoja. Oli rehevia kohtia puron vierella, peltoja, autiomaan nakosia kuivia paikkoja ja tietty vahan temppeleita. Ja mielenkiintosta liikennetta ja lehmia ja koiria. Ne koirat! Hampin koirat on yhta rasittavia kun Palolemin, ne vaan jengitappelee pitkin oita. Yks yo kuulosti myos silta etta lehma ois mylviny oven takana, tieda hanta mika siina oli kyseessa... Ei menty kattomaan.
Maanantaina iltapaivalla sitten lahettiin taas kohti Goaa. Tarkotus oli menna tavallisella bussivuorolla laheiseen Hospetiin josta meidan yobussi lahti, mutta kun saatiin tuktuk-kyyti 120 rupialla niin eikun kyytiin vaan. Kaverit heitti siis meidat vajaalla kahdella eurolla kymmenen kilsan paahan, ihan jees. Niin ja se oli poppituktuk!
Hospetissa homma meni taas mielenkiintoseks, kun meidan matkanjarjestajan bussi lahti jostain muualta kun bussiasemalta. Meille annettiin kylla ohjeet, ja loydettiinkin tien varrelta pari Paulo Travelsin autoa, mutta ei siella ketaan ollu. Hetken odottelun jalkeen siihen tuli pari nuorta miestakin, olivat ettimassa samaista autoa. Saatiin jo kuskiltakin vahvistus, etta bussi lahtee kuudelta Goalle, mutta pari paikallista pikkupoikaa tuli sitten sekottamaan pakkaa ja sanomaan etta eikun se on tuo toinen auto tuolla! Ja joo, muutaman sadan metrin paahan tien reunaan olikin ilmestyny toinen Paulon bussi. Eikun tarkistamaan. Takaluukulla seisonu bussimies katto meidan liput ja sano etta seuraava bussi. Ok, jaatiin oottamaan. Taa bussi oli ihan just lahdossa ja sielta sisalta tuli toinen mies sanomaan etta akkia kyytiin, bussi lahtee! No, naytettiin lippumme sillekin ja se sano etta sisaan vaan, kylla taa lippu tahan on. Taa on naille NIIN vaikeeta. Bussin takapunkka sisalsi siis viiden hengen kimppapunkan, meilla oli siella keskipaikat. Ja ihana, pehmea bussin sanky, voittaa kaikki risupatjat! Sopu sijaa antaa ja matka meni ihan kivasti.
Kuuden maissa oltiinkin jo perilla Mapusassa, mista samantien napattiin tuktuk Anjunaan. Katottiin kivan olonen hotelli Lonely Planetista ja paastiin sinne asti. Oli tosiaan viela pimeeta ja seisottiin siina Peace Landin portilla ihmettelemassa, etta paaseeko tasta sisaan. Paasi, taysin hiljaiselle pihalle jossa ei ollu ketaan eika valojakaan missaan. Istuttiin siina siiheks etta aurinko nous ja joku heraili, kello tais olla yli seitteman ennen kun yks nainen meidat sielta bongas. Ja siis kaikkialla muualla herataan jumalattomaan meteliin jo viiden jalkeen? Tassa mestassa ei tietenkaan ollu vapaana kun torkeen kallis perhehuone, joten reput selkaan ja kavelemaan. Ja sitten kaveltiin ja kaveltiin, ensin yhden huonetta tarjoavan miehen perassa joka ois vieny meidat johonkin hevonkuuseen, ja sitten toisen tyypin kamasia huoneita vilkasemaan. 200 rupiaa ois joo ollu halpa, mutta tahdottiin ettia jotain vahasen siistimpaa... Yhden epaonnisen yrityksen homma viela vaati, uima-altaalla varustetusta Anjuna Beach Resortistakin meidat vaan ohjattiin eteenpain. Selka kipeena, hiesta lapimarkana, huonosti nukkuneena sitten vihdoin saatiin huone karttysen ukon hotellista. Aija viela huijas meilta satasen kun etukateen piti maksaa! Huone kuitenkin on kiva, ollaan yksin kakkoskerroksessa. Ihan kivasti ollaan levittaydytty huoneen ulkopuolelle, pyykkeja siina kokoajan ja tuolit ja poyta ja sellasta...
Alkukankeuden jalkeen Anjuna on kuitenkin nayttany ihan kivalta. Huomaa kyllakin, etta kulta-aika on menny ohitse joskus kultaisella hippivuosikymmenella, ja ymparistosta loytyy tosi paljon hylattyja kiinteistoja. Vanhoja majotuspaikkoja ja kesken jaaneita rakennelmia. Vahan aavemaisia... Ranta on kuitenkin kiva ja eloisa, hippimarkkinat tsekattu ja tunnelma ihan viihtyisa. Viivytaan taalla perjantaihin asti, jolloin otetaan suunnaksi Arambol, vahan pohjoisemmassa. Biitsia taas!
Pikkunen maratonviesti tuli taas kirjotettua, toivottavasti jaksoitte lukea kokonaan. Meilla on taalla aika paljon kylla jo Suomi ajatuksissa! Pohdittiin vahan sitakin, mihin kohtaa kotimatkaa kuollaan kylmyyteen. Tanne nimittain lakahtyy, tallein iltayhdeksaltakin nayttaa mittari 27,7 astetta. Ei meilla oo mitaan toppavaatetta varattu Suomen paahan, yhyy. Tulkaa joku hakee lentokentalta?
<3 Noora ja Saara
sunnuntai 22. tammikuuta 2012
Valilla vahan kuvamateriaalia
 |
| Aamuinen Ganges |
 |
| Jaipur ja Amber Fort |
 |
| Pyhalle lehmalle kookosmehua, Palolem |
 |
| Noora meinas jaada vuohilauman jalkoihin Hampissa |
 |
| Suuri vesiputousseikkailu Hampissa... |
 |
| Hampi |
perjantai 20. tammikuuta 2012
Hampi - idylli keskella kivikasoja
Eilisaamuna siis saavuttiin Hampiin, mutta sita ei Noora ainakaan pysty ymmartamaan, etta miks bussi oli perilla lahes ajallaan? Lahto kumminkin viivastyi... Varmaan siis tunnin verran ylimaarasta odoteltiin bussia muun turistilauman kanssa, ja oikeen loytaminen olikin melko haastavaa. Viimein paikalle saapu auto, jonka maaranpaa ja matkanjarjestaja tasmas, mutta kun tarjottiin rinkkoja kyytiin niin kaveri vaan huito meita pois ja hoki "no ac". Okei. Hetki meni ennen kun tajuttiin etta kyse oli siis ilmastoinnista, jota tassa bussissa ei ollut. Melko hankalaksi tekivat asiat, varsinkin kun kaveri katto matkustajalistaa ja nahtiin nimemmekin siina. Ei meinannu kelvata! Ja meidan lipussahan ei tosiaan mainittu mitaan siita, onko autossa ilmastointi vai ei.
Meno jatku viela parempana kun paastiin bussiin sisalle, tiedettiin jo mitka meidan paikat oli ja silti ne kysy lippua pariin kertaan ja toisteli meidan paikkojen numeroita. Vaikeempaa kuitenkin oli pariskunnalla, jonka paikat oli jo varattu! Luonnollisestikin siis alkuperaset matkustajat haadettiin paikoiltaan, uudet paas tilalle ja bussimies rupes haatamaan jotain intialaista kaveria punkastaan jotta ne haadetyt sais paikan. Yks tytto jo pakeni bussista kun ne miehet meinas ruveta tappelemaan...
Ja joo, siita paikasta. Bussissa tosiaan oli parisankysysteemi, ei siis muuta kun angettiin meidan 9 A/B -ylapunkkaan ja kaytiin makoilemaan varpaidenhaisteluasentoon. Tama ahtauden lisaks siks, kun kumpikaan ei reunaan ois voinu kayda niin, etta ylakroppa on aukon kohdalla. Sielta ois pudonnu ihan saletisti! Noora ainakin alkumatkasta pelkas, koska valilla tuntu etta bussi varmaan kaatuu mutkissa... Ja kun nailla noita kuoppia ja hidasteita riittaa, niin aika paljon siella yon aikana lenneltiin. Isoimmat kohdat kirvotti kirkaisuja koko bussissa, aika hulvatonta. Osan jannityksesta aiheutti myos se, etta bussissa ei tietenkaan ollu toilettia ja molemmat on karsiny ihanan loysasta vatsasta, Noora sentaan aamulla nappaili pari Imodiumia varmuuden varalta... Toimi! Saara oli rohkea ja lahti matkaan ilman vatsantukkivaa laakitysta, mutta massu teki yhteistyota kerrankin.
Ilman ilmastointiakin bussiin meinas yolla jaatya, ikkunat ei ollu kovin tiiviit. Oltiin semmosia huivimummoja paat paketissa, ja saastyttiin paansaryilta. Aamulla auto pysahty just sen verran, etta suurin osa halukkaista ehti vessaan, mutta oltiinkin jo ihan lahella Hampia. Tanne saavuttuamme otettiin tuktuk ja pyydettiin kyyti guest houseen, joka randomilla valkattiin Lonely Planetista. Paikka oli taynna, mutta hotellin tyyppi kertoi etta kaverillaan on kotona pari huonetta turisteille, ja saatiinkin aika sopivan hintanen, kiva huone sielta.
Tassa kun pari paivaa ollaan pyoritty, niin tosiaan voi todeta etta taa paikka on aikamoinen idylli. Ja keskella niita kivikasoja. Siis jotain kukkuloita/vuoria/korkeita paikkoja jotka muodostuu valtavista kivista, todella outoa. Taalla on paljon palmuja, joki, banaaniviljelmia ja rento meno. Aika paljon turisteja, mutta semmosta hippiporukkaa sun muuta niin meno on ihan kiva. Eilen ruokailtiin ravintolassa joka on mangopuun alla, paikan nimi oli kekseliaasti Mango Tree. Se oli aika ihana! Paitsi etta Nooran ruuassa oli lude, mutta ehka ihanuus liittyy tassa enemman miljooseen...
Pohdiskeltiin eilen jatkoa, ja joudutaan hylkaamaan ajatus Keralaan menosta - matkat sinne ja takas veis yhteensa nelja vuorokautta. Viikonvaihteessa siis varmaan vaan palaillaan Goalle, pohjoispuolelle. Ja jos bongataan lahistolta luonnonpuistoa tai muuta kattomisen arvosta, niin ehka tehdaan joku parin paivan trippi semmoseen. Varmaan kuitenkin aika biitsitunnelmissa menee loppuaika, HARMI.
Pieni koti-ikava on ehka kayny meidan mielissa, ja se mahdollisuus etta siella Suomessa kaikki on kuollu tai riitelee tai jotain kamalaa, mutta ette vaan kerro meille ettei meidan reissu mee pilalle. Etta ihan kiva kun kerrotte kaiken olevan hyvin, ei kuitenkaan uskota :DD Onneks ikavat ei kuitenkaan oo taalla reissua pilaamassa, enemmin ehka ilomielilla ajatellaan juttuja kun surkuteltais ikavaa. Eilen illalla ajateltiin ainakin kissoja, perunamuussia, ruskeeta kastiketta, ruisleipaa, saunaa, pakkaskeleja, OMAA SANKYA (tuplajousitus aaaaah) ja hiljaisuutta. Kahta viimeista ehka pelolla, varmaan kaikki paikat jumissa kun nailta olki(vai risu?)patjoilta siirtyy siihen jousien paalle. Ja maaseudun hiljaisuus varmaan kanssa ahdistaa tan metelin jalkeen. Edelleen ehka suurimpana meteli-inhokkina on naiden oksennusaanet, tultiin jo siihen johtopaatokseen etta se kuuluu hampaiden pesusta? Ei vissiin oo pakko tunkea sita harjaa nielurisoihin saakka. Niin niista olkipatjoista viela siihen, etta naa sangyt tappaa Nooran kun taa alkaa kuulostaa satavuotiaalta vaivoineen. Kuka keksi etta ihmisella pitaa olla notkoselka ja levee perse samassa kehossa? Miten pain tallanen voi nukkua?!
Mutta siis kivasti menee ja ollaan nautittu taalla olostamme, joka tapauksessa. Uskokaa pois. Aika on menny kylla nopeesti, enaa parisen viikkoa ennen lahtoa lampimasta! Siina vaiheessa kun 6.2. maanantaina lennetaan Delhiin, on fiilikset varmaan aikalailla torstaioisessa kotiinlahdossa. p.s. jonkun pitaa sitten hakea meidat junalta torstaina? :D Saunan taytyy olla lammin, kuten myos perunoiden ja ruskean kastikkeen... Kylla, se on vaatimus, tai ette saa tuliaisianne (joita tosiaan olis luvassa!). PLIIS.
Johan tassa on puol romaania kirjotettu niin palaillaan taas joskus toiste, take care !
<3 Noora ja Saara
Meno jatku viela parempana kun paastiin bussiin sisalle, tiedettiin jo mitka meidan paikat oli ja silti ne kysy lippua pariin kertaan ja toisteli meidan paikkojen numeroita. Vaikeempaa kuitenkin oli pariskunnalla, jonka paikat oli jo varattu! Luonnollisestikin siis alkuperaset matkustajat haadettiin paikoiltaan, uudet paas tilalle ja bussimies rupes haatamaan jotain intialaista kaveria punkastaan jotta ne haadetyt sais paikan. Yks tytto jo pakeni bussista kun ne miehet meinas ruveta tappelemaan...
Ja joo, siita paikasta. Bussissa tosiaan oli parisankysysteemi, ei siis muuta kun angettiin meidan 9 A/B -ylapunkkaan ja kaytiin makoilemaan varpaidenhaisteluasentoon. Tama ahtauden lisaks siks, kun kumpikaan ei reunaan ois voinu kayda niin, etta ylakroppa on aukon kohdalla. Sielta ois pudonnu ihan saletisti! Noora ainakin alkumatkasta pelkas, koska valilla tuntu etta bussi varmaan kaatuu mutkissa... Ja kun nailla noita kuoppia ja hidasteita riittaa, niin aika paljon siella yon aikana lenneltiin. Isoimmat kohdat kirvotti kirkaisuja koko bussissa, aika hulvatonta. Osan jannityksesta aiheutti myos se, etta bussissa ei tietenkaan ollu toilettia ja molemmat on karsiny ihanan loysasta vatsasta, Noora sentaan aamulla nappaili pari Imodiumia varmuuden varalta... Toimi! Saara oli rohkea ja lahti matkaan ilman vatsantukkivaa laakitysta, mutta massu teki yhteistyota kerrankin.
Ilman ilmastointiakin bussiin meinas yolla jaatya, ikkunat ei ollu kovin tiiviit. Oltiin semmosia huivimummoja paat paketissa, ja saastyttiin paansaryilta. Aamulla auto pysahty just sen verran, etta suurin osa halukkaista ehti vessaan, mutta oltiinkin jo ihan lahella Hampia. Tanne saavuttuamme otettiin tuktuk ja pyydettiin kyyti guest houseen, joka randomilla valkattiin Lonely Planetista. Paikka oli taynna, mutta hotellin tyyppi kertoi etta kaverillaan on kotona pari huonetta turisteille, ja saatiinkin aika sopivan hintanen, kiva huone sielta.
Tassa kun pari paivaa ollaan pyoritty, niin tosiaan voi todeta etta taa paikka on aikamoinen idylli. Ja keskella niita kivikasoja. Siis jotain kukkuloita/vuoria/korkeita paikkoja jotka muodostuu valtavista kivista, todella outoa. Taalla on paljon palmuja, joki, banaaniviljelmia ja rento meno. Aika paljon turisteja, mutta semmosta hippiporukkaa sun muuta niin meno on ihan kiva. Eilen ruokailtiin ravintolassa joka on mangopuun alla, paikan nimi oli kekseliaasti Mango Tree. Se oli aika ihana! Paitsi etta Nooran ruuassa oli lude, mutta ehka ihanuus liittyy tassa enemman miljooseen...
Pohdiskeltiin eilen jatkoa, ja joudutaan hylkaamaan ajatus Keralaan menosta - matkat sinne ja takas veis yhteensa nelja vuorokautta. Viikonvaihteessa siis varmaan vaan palaillaan Goalle, pohjoispuolelle. Ja jos bongataan lahistolta luonnonpuistoa tai muuta kattomisen arvosta, niin ehka tehdaan joku parin paivan trippi semmoseen. Varmaan kuitenkin aika biitsitunnelmissa menee loppuaika, HARMI.
Pieni koti-ikava on ehka kayny meidan mielissa, ja se mahdollisuus etta siella Suomessa kaikki on kuollu tai riitelee tai jotain kamalaa, mutta ette vaan kerro meille ettei meidan reissu mee pilalle. Etta ihan kiva kun kerrotte kaiken olevan hyvin, ei kuitenkaan uskota :DD Onneks ikavat ei kuitenkaan oo taalla reissua pilaamassa, enemmin ehka ilomielilla ajatellaan juttuja kun surkuteltais ikavaa. Eilen illalla ajateltiin ainakin kissoja, perunamuussia, ruskeeta kastiketta, ruisleipaa, saunaa, pakkaskeleja, OMAA SANKYA (tuplajousitus aaaaah) ja hiljaisuutta. Kahta viimeista ehka pelolla, varmaan kaikki paikat jumissa kun nailta olki(vai risu?)patjoilta siirtyy siihen jousien paalle. Ja maaseudun hiljaisuus varmaan kanssa ahdistaa tan metelin jalkeen. Edelleen ehka suurimpana meteli-inhokkina on naiden oksennusaanet, tultiin jo siihen johtopaatokseen etta se kuuluu hampaiden pesusta? Ei vissiin oo pakko tunkea sita harjaa nielurisoihin saakka. Niin niista olkipatjoista viela siihen, etta naa sangyt tappaa Nooran kun taa alkaa kuulostaa satavuotiaalta vaivoineen. Kuka keksi etta ihmisella pitaa olla notkoselka ja levee perse samassa kehossa? Miten pain tallanen voi nukkua?!
Mutta siis kivasti menee ja ollaan nautittu taalla olostamme, joka tapauksessa. Uskokaa pois. Aika on menny kylla nopeesti, enaa parisen viikkoa ennen lahtoa lampimasta! Siina vaiheessa kun 6.2. maanantaina lennetaan Delhiin, on fiilikset varmaan aikalailla torstaioisessa kotiinlahdossa. p.s. jonkun pitaa sitten hakea meidat junalta torstaina? :D Saunan taytyy olla lammin, kuten myos perunoiden ja ruskean kastikkeen... Kylla, se on vaatimus, tai ette saa tuliaisianne (joita tosiaan olis luvassa!). PLIIS.
Johan tassa on puol romaania kirjotettu niin palaillaan taas joskus toiste, take care !
<3 Noora ja Saara
tiistai 17. tammikuuta 2012
Rommia ja rottia
Namaste!
Taalta helteesta sita edelleen kirjotellaan. Noora on viettanyt krapulapaivaa, Saara ottanut (vasta toista paivaa) kunnolla aurinkoa. Eilisiltana tosiaan parin juoman jalkeen ravintolassa paatettiin lahtea paikalliseen wine shoppiin vahan ostoksille. Viinipullo ja pikkuinen rommipullo irtos hintaan 3,5e. Noora kun pitaa rommikolasta (ja Saara ei), niin siinahan se pullo mukavasti hujahti vain toisen meista vatsaan. Seuraukset oli havaittavissa tan paivan oloissa :D
Parina viime iltana ollaan kayty flaijereiden ohjaamana syomassa paikoissa, joissa on ollut livemusaa. Perus singer-songwriter -settia, mies ja kitara. Aika tunnelmallista silti! Tahtitaivas, rantahiekka, meri, letkeeta musaa ja hyvaa ruokaa. Vois illat huonomminki viettaa.
Miesrintamalla menenee to-del-la hienosti, suihkukutsuja senkun satelee. Todella ahdistavaa hetkittain, etenkin toi Nooran fani on kokoajan iholla. Tanaan seuras ihan sankyyn asti krapulaa parantamaan... Tsiisus! Mutta huomenna paassaan naista tapauksista varmaan eroon, kun ajateltiin laittaa nenat kohti Hampia. Tanaan pitaa viela selvittaa bussiasiaa, ehka samalla reissulla kun painellaan italialaiseen raflaan syomaan Hello to the Queenit (taydellinen jalkkari: vaniljajaateloa, kuumaa suklaakastiketta, keksinmuruja ja banaania!). Hampissa aateltiin viipya muutama paiva, ehka 3-4 yota. Kattoo nyt milta tuntuu, siella on nimittain taas temppelia nahtavaksi :D
Muuten viela loppuviikkojen suunnitelmat hieman auki.. Himottais lahtee kattomaan biitseja tuonne Keralan osavaltioon eli etelammaksi, mutta se vaatii taas varmaan muutaman overnight-junailun. Jos pitaa teha tosi monta junavaihtoa niin ehka unohdetaan Kerala (joka on vahan saali, koska intialaiset on kehunu aluetta kauniiksi) ja tyydytaan pohjoisen Goan biitseihin.. Pitaa selvittaa asiaa sitten Hampissa tarkemmin.
Elaimistosta viela pari sanaa.... Pari ei-toivottua huonekaveria on ilmestynyt kuvioihin tassa viimesen muutaman yon aikana. Kaikki alkoi rotasta kylpparin seinan (pressun) valissa, jatkuen samana iltana ensin pienella torakalla ja kaiken huippuna Nooran tavaroissa moyri sellanen lehman kokonen torakkahirvio, kun oltiin nukkumaan kaymassa. Tasta se riemu sitten repesi, kun kaikki kamat oli pommin lailla rajaytetty pitkin huonetta ja niitten seassa sitten vilisti naita kavereita. Noora ei enaa suostunu poistumaan sangysta hyttysverkon alta, joten Saara sitten sai sankarin osan ja kavi kaikki kamat lapi, jonka jalkeen reput onkin sitten pidetty ihan visusti kiinni. Sellasta. Eilisiltana se rotta myos vilisti meijan lattialla, tai ainakin Noora rommipaissaan niin vaitti. Sellasta elaimellista menoa taalla!
Eipa tassa tan kummempaa talla eraa, ihan hyvin menee :) Seuraavaa paivitysta sitten luvassa luultavasti Hampista!
<3 Saara ja Noora
Taalta helteesta sita edelleen kirjotellaan. Noora on viettanyt krapulapaivaa, Saara ottanut (vasta toista paivaa) kunnolla aurinkoa. Eilisiltana tosiaan parin juoman jalkeen ravintolassa paatettiin lahtea paikalliseen wine shoppiin vahan ostoksille. Viinipullo ja pikkuinen rommipullo irtos hintaan 3,5e. Noora kun pitaa rommikolasta (ja Saara ei), niin siinahan se pullo mukavasti hujahti vain toisen meista vatsaan. Seuraukset oli havaittavissa tan paivan oloissa :D
Parina viime iltana ollaan kayty flaijereiden ohjaamana syomassa paikoissa, joissa on ollut livemusaa. Perus singer-songwriter -settia, mies ja kitara. Aika tunnelmallista silti! Tahtitaivas, rantahiekka, meri, letkeeta musaa ja hyvaa ruokaa. Vois illat huonomminki viettaa.
Miesrintamalla menenee to-del-la hienosti, suihkukutsuja senkun satelee. Todella ahdistavaa hetkittain, etenkin toi Nooran fani on kokoajan iholla. Tanaan seuras ihan sankyyn asti krapulaa parantamaan... Tsiisus! Mutta huomenna paassaan naista tapauksista varmaan eroon, kun ajateltiin laittaa nenat kohti Hampia. Tanaan pitaa viela selvittaa bussiasiaa, ehka samalla reissulla kun painellaan italialaiseen raflaan syomaan Hello to the Queenit (taydellinen jalkkari: vaniljajaateloa, kuumaa suklaakastiketta, keksinmuruja ja banaania!). Hampissa aateltiin viipya muutama paiva, ehka 3-4 yota. Kattoo nyt milta tuntuu, siella on nimittain taas temppelia nahtavaksi :D
Muuten viela loppuviikkojen suunnitelmat hieman auki.. Himottais lahtee kattomaan biitseja tuonne Keralan osavaltioon eli etelammaksi, mutta se vaatii taas varmaan muutaman overnight-junailun. Jos pitaa teha tosi monta junavaihtoa niin ehka unohdetaan Kerala (joka on vahan saali, koska intialaiset on kehunu aluetta kauniiksi) ja tyydytaan pohjoisen Goan biitseihin.. Pitaa selvittaa asiaa sitten Hampissa tarkemmin.
Elaimistosta viela pari sanaa.... Pari ei-toivottua huonekaveria on ilmestynyt kuvioihin tassa viimesen muutaman yon aikana. Kaikki alkoi rotasta kylpparin seinan (pressun) valissa, jatkuen samana iltana ensin pienella torakalla ja kaiken huippuna Nooran tavaroissa moyri sellanen lehman kokonen torakkahirvio, kun oltiin nukkumaan kaymassa. Tasta se riemu sitten repesi, kun kaikki kamat oli pommin lailla rajaytetty pitkin huonetta ja niitten seassa sitten vilisti naita kavereita. Noora ei enaa suostunu poistumaan sangysta hyttysverkon alta, joten Saara sitten sai sankarin osan ja kavi kaikki kamat lapi, jonka jalkeen reput onkin sitten pidetty ihan visusti kiinni. Sellasta. Eilisiltana se rotta myos vilisti meijan lattialla, tai ainakin Noora rommipaissaan niin vaitti. Sellasta elaimellista menoa taalla!
Eipa tassa tan kummempaa talla eraa, ihan hyvin menee :) Seuraavaa paivitysta sitten luvassa luultavasti Hampista!
<3 Saara ja Noora
lauantai 14. tammikuuta 2012
Mojitoa!
...Eli suorastaan siis eka kerta kun tassa ollaan mitaan vahvempaa nautittu, ja sen verran tujakaks naa osas tan yhden juoman tehda etta paahan nous. Kaveltiin rannan toiseen paahan, ja sielta loytykin sunset bar jossa oli IHAN PAKKO ottaa yhdet. Ja nimensa mukaisesti oli paras paikka talla rannalla seurata auringonlaskua!
Ai niin, tahan valiin kun muistaa, Noorakin sai oman ahdistelijansa! Kivasti viela hotellin henkilokunnasta, vai mika pomotyyppi olikaan, ja tarkotus oli viipya taalla viela nelja yota... Oon jo ainakin viis kertaa sarkeny miehen sydamen, oon oikea heartbreaker naina paivina.
Niin siis ollaan edelleen samassa mestassa, mutta vaihdettiin vahan halvempaan huttiin. Nykysesta on vaan vahan huonommat nakymat! Oma vessa siina onneks on, koska vatsan toiminta ei oo ihan asettunu kohdilleen kummallakaan... Edellisesta huoneesta maksettiin siis rs600, nykyisesta rs400. Eli n. 3 euroa yolta per naama.
Haa, tanaan myos shoppailtiin. Tuliaisia on hankittu! Oli myos aika pakko hankkia rantamekko tanne helteeseen, nuo paksut puuvillaset teepaidat ei oikein toimi taalla. Kaytiin tekemassa myos kamelinnahkaostoksia. Aaaika paljon halvemmalla irtoaa tuo nahkatavara taalla kun Suomessa, ja aitoa ainakin on, osassa tuotteista oli karvoja jaljella.
Eilispaivan kohokohta oli se, etta kun toissapaivana kirjotettiin miten hienon maltillisesti alotettiin auringonotto, niin illalla kiduttiin sitten nahkat punasena. Noora paloi istuttuaan paivan varjon alla? Onneks vaan vahan rinnasta. Saara punottaa kivasti rinnasta ja mahasta ja reisista ja selasta ja pakaroista jajaja niin, tatuointi kiehuu? Rasvaa on niiiiin inhottava lisata hiekkaseen ihoon eli kannattaa jattaa kokonaan lisaamatta? Tanaan ei siis aurinkoa. Vaan sita shoppailua...
Ei taalta oikein muuta asiaa, tai siis ei mitaan ASIAA muutenkaan, paivat menee ajatellen ei-mitaan. Aika tyhjapaista, rentoa, chillia, mukavaa... Mutta siis ihan kivalta kylla kuulostaa se kunnollinen talvikin! (ihan oikeesti! Noora jo suunnitteli lahtevansa hiihtamaan sitten kotiin paastyaan. Auringossa paa kivasti pehmenee vissiin.)
See you later, alligator!
<3 Noora ja Saara
torstai 12. tammikuuta 2012
Rannalla rannalla!
No niin, paskataudissahan se junamatka meni. Varanasi-Mumbai 29 h, junan vessa ehti tulla ihan tutuks Saaralle! Noora sitten kunnostautu talla saralla tossa Mumbai-Goa -valilla. Mikas siina, kiva reika suoraan raiteelle :)) Vessaa ei suositeltu kaytettavaks kun juna oli pysahdyksissa, vahan meinas valilla tehda tiukkaa... Mutta sen verran kivat haisut asemalla etta ehka jollain muullakin on ollu ongelmia pidattaa.
Eilen pitkan ja kivisen (tai oikeestaan aika lyhyt, eika niin kivinenkaan, mutta kuuma ja mutkainen) bussimatkan jalkeen paastiin Palolemiin. Nooralla menee hyvin kun siihen syomattomyyden ja ripulin paalle iski matkapahoinvointi ja kuume. Jatkuu edelleen, se kuumeosuus. Mutta siis on taalla ihan kivaa! Oikeesti. Rantsua piisaa, beach hut on tuossa palmujen katveessa, merivesi on todella lamminta ja aurinko porottaa. Lampoa varmaan 30-35. Kuumaa ainakin! Tanaan jo vahan ensimmaisia rusketusrajoja alettiin hahmottelemaan, eika ees nahka palanu! Onneks aikaa piisaa kun flunssaNoora joutuu ehka varjon alla istumaan ainakin huomisen, ei tainnu porotus tehda hyvaa kuumeelle. Jos sita kolmessa viikossa ehtis vahan ruskettua...
Viikon verran varmaan hengataan tassa beachilla, sitten ehka muutamaks paivaks sisamaahan pain, Hampiin. Sielta varmaan takas rannoille, pohjoiselle Goalle talla kertaa.
p.s. Nooralta loppuu rahat?! (Lahjoitukset otetaan vastaan tilille 508302-211885 OP) Vaitan etta shoppailu ei kuitenkaan oo rahakatoon syyllinen, silla esim. kassi makso n. 1,5e, ja syominenkin on sikahalpaa. Syytan niita ovelia tourist officen travel plannereita!
Ja tosiaan, siita "valmismatkasta" pari ajatusta jalkikateen: Jos ei oltais ostettu valmiina kierrosta niissa kammottavissa, kaoottisissa pohjosen kaupungeissa, itkettais talla hetkella varmaan jossain Agran kohdilla eika oltais tajuttu tulla biitsille kun viikoks. Noora ainakaan ei pitanyt kaupungeista! Eika Saarakaan ihan hirveesti. Etta hyvin sattui tama homma! Paastiin nakemaan paakohdat kaupungeista ja majottautumaan mukavasti, itekseen oltais varmaan koettu vaan pakokauhun fiiliksia ja ois jaany monta juttua nakematta.
Etta joskus kannattaa ehka maksaa... Nain on nappylat.
Mutta myopa painellaan tuonne jatkamaan lokoilua, palaillaan joku paiva! Ehka saadaan pari rantakuvaa lisattya tanne ;)
Vahan on tietty Suomeen ikava..? Mutta kylla se aika nopeesti tossa aurinkotuolissa unohtuu, nou hata! Teita kaikkia siella on kylla ikava!
<3 Noora ja Saara
Eilen pitkan ja kivisen (tai oikeestaan aika lyhyt, eika niin kivinenkaan, mutta kuuma ja mutkainen) bussimatkan jalkeen paastiin Palolemiin. Nooralla menee hyvin kun siihen syomattomyyden ja ripulin paalle iski matkapahoinvointi ja kuume. Jatkuu edelleen, se kuumeosuus. Mutta siis on taalla ihan kivaa! Oikeesti. Rantsua piisaa, beach hut on tuossa palmujen katveessa, merivesi on todella lamminta ja aurinko porottaa. Lampoa varmaan 30-35. Kuumaa ainakin! Tanaan jo vahan ensimmaisia rusketusrajoja alettiin hahmottelemaan, eika ees nahka palanu! Onneks aikaa piisaa kun flunssaNoora joutuu ehka varjon alla istumaan ainakin huomisen, ei tainnu porotus tehda hyvaa kuumeelle. Jos sita kolmessa viikossa ehtis vahan ruskettua...
Viikon verran varmaan hengataan tassa beachilla, sitten ehka muutamaks paivaks sisamaahan pain, Hampiin. Sielta varmaan takas rannoille, pohjoiselle Goalle talla kertaa.
p.s. Nooralta loppuu rahat?! (Lahjoitukset otetaan vastaan tilille 508302-211885 OP) Vaitan etta shoppailu ei kuitenkaan oo rahakatoon syyllinen, silla esim. kassi makso n. 1,5e, ja syominenkin on sikahalpaa. Syytan niita ovelia tourist officen travel plannereita!
Ja tosiaan, siita "valmismatkasta" pari ajatusta jalkikateen: Jos ei oltais ostettu valmiina kierrosta niissa kammottavissa, kaoottisissa pohjosen kaupungeissa, itkettais talla hetkella varmaan jossain Agran kohdilla eika oltais tajuttu tulla biitsille kun viikoks. Noora ainakaan ei pitanyt kaupungeista! Eika Saarakaan ihan hirveesti. Etta hyvin sattui tama homma! Paastiin nakemaan paakohdat kaupungeista ja majottautumaan mukavasti, itekseen oltais varmaan koettu vaan pakokauhun fiiliksia ja ois jaany monta juttua nakematta.
Etta joskus kannattaa ehka maksaa... Nain on nappylat.
Mutta myopa painellaan tuonne jatkamaan lokoilua, palaillaan joku paiva! Ehka saadaan pari rantakuvaa lisattya tanne ;)
Vahan on tietty Suomeen ikava..? Mutta kylla se aika nopeesti tossa aurinkotuolissa unohtuu, nou hata! Teita kaikkia siella on kylla ikava!
<3 Noora ja Saara
lauantai 7. tammikuuta 2012
Varanasi
Toissapaivana siis viela kierreltiin vahan Khajurahossa, ja saatiinkin paikallisilta pojilta kylakierros Old Villagessa, elikka siella ihan oikeen kylan puolella, eika turistirysassa. Nahtiin niiden koulu, hiukka erilaista kun meidan systeemissa! Ovelasti ne taas sai meidat vahan lahjottamaan rahaa... Mutta hyvaan tarkotukseen tosiaan ja ihan oman mielen mukaan sai avustusta antaa. Lapset oli todella herttasia!
Iltapaivalla kolmen maissa alkokin sitten taas matkustaminen, piti ajella juna-asemalle Satnaan. Tie oli jar-kyt-ta-va. Asemalla oli tosi ihanaa hengata, kun heti istuuduttuamme siihen ymparille keraanty varmaan viidentoista pojan joukko, seisoivat puoliympyrassa siina metrin paassa ja tuijottivat meita. Keta kiinnostaa minkakinlaiset nahtavyydet?
Yo junassa meni ihan sujuvasti, nyt kun osattiin etukateen odottaa millasta se on. Ja tormattiin jopa SUOMALAISIIN. Aamulla oltiin Varanasissa tietty pari tuntia myohassa, eika sitten loydetty kuskia jonka piti hakea meidat hotellille... Muutaman omituisen puhelun ja tuk tuk -kuskien valttelyn jalkeen sitten kuitenkin otettiin se tuk tuk etta joskus ees paastais perille ja suihkuun ja syomaan. Hotelli sentaan maksoi matkan.
Eilinen meni lohotessa, Noora luki ja Saara nukkui. Iltapaivalla sentaan vahan kaveltiin kaupungilla, saatiin tahan mennessa parasta intialaista ruokaa ja sorruttiin ostamaan vahan intialaisia "herkkujakin". Hyyyi. Semmosia klontteja jotka tihkuu rasvaa ja ei maistu miltaan, mutta ehka kuitenkin pahalta, you know?
Tana-aamuna oltiin aulassa 5.30, ja suunnattiin Gangesille. Saara oli tarpeeks rohkea tokatakseen sormen veteen kun laskettiin kukka-kynttilasysteemit veneesta veteen, mutta Noora ei uskaltanu. Siella ne paikalliset kuitenkin tyytyvaisena kylpivat ja uivat. Ruumiskin nahtiin, oli vissiin menossa poltettavaksi, mutta viela oli siis rannalla ja peitettyna. Iltapaivaan mahtui viela visiitti buddhapaikkaan. Perussettia: temppelivisiitti, vahan kiertelya ja muutama valokuva. Museossakin kaytiin. Loppupaiva on taas sitten ollu vaan lohoilya, aamunen heratys vaatii veronsa kun edellinenkin yo meni siella junassa. Mainitsinko jo, etta syotiin sipsia eilen, tanaan, toissapaivana, varmaan sita edellisenakin..? Varmaan myos huomenna. Tavotteena oli ehka testata myos Varanasin Burger King. Tavotteena oli myos laihtua matkalla?? (terkut Joonakselle moro vaan)
Huomenna city tour, siina on kuulemma temppeli yks, temppeli kaks, temppeli kolme ja muutama muu. Kuulosti vaihtelevalta. Brown bread bakery tuolla vanhassa kaupungissa myos kiinnostais, jokin saksalainen yritys josta toivottavasti sais jotain kuitupitosempaa kuin vehnapaahtoleipaa? Eika muuten ole ihme etta jopa intialaiset ite sanoo tata kaupunkia likaseks, vanha kaupunki naytti ihan mielenkiintoselta lapi ajaessa...
Maanantaina aamupaivalla tosiaan nenat kohti Mumbaita, semmonen vuorokauden mittanen junamatka tiedossa. Mumbaissa meilla on puol paivaa aikaa ennen kun taas hypataan junaan, kohti Goaa! Sita tassa ollaankin jo odoteltu, pienia paikkoja ja aurinkoa. Seuraavat terkut sitten varmaan sielta, kunhan ollaan johonkin beach huttiin asettauduttu.
Harmi jos teilla siella Suomessa on kylmaa ja loskaista, myo luullaan etta Goalla hyvinkin on lampotilat keskimaarin yli kolmenkympin... Voivoivoi. Miten myo siella kestetaan muka nelja viikkoa?
Haleja kaikille!
Noora ja Saara
Iltapaivalla kolmen maissa alkokin sitten taas matkustaminen, piti ajella juna-asemalle Satnaan. Tie oli jar-kyt-ta-va. Asemalla oli tosi ihanaa hengata, kun heti istuuduttuamme siihen ymparille keraanty varmaan viidentoista pojan joukko, seisoivat puoliympyrassa siina metrin paassa ja tuijottivat meita. Keta kiinnostaa minkakinlaiset nahtavyydet?
Yo junassa meni ihan sujuvasti, nyt kun osattiin etukateen odottaa millasta se on. Ja tormattiin jopa SUOMALAISIIN. Aamulla oltiin Varanasissa tietty pari tuntia myohassa, eika sitten loydetty kuskia jonka piti hakea meidat hotellille... Muutaman omituisen puhelun ja tuk tuk -kuskien valttelyn jalkeen sitten kuitenkin otettiin se tuk tuk etta joskus ees paastais perille ja suihkuun ja syomaan. Hotelli sentaan maksoi matkan.
Eilinen meni lohotessa, Noora luki ja Saara nukkui. Iltapaivalla sentaan vahan kaveltiin kaupungilla, saatiin tahan mennessa parasta intialaista ruokaa ja sorruttiin ostamaan vahan intialaisia "herkkujakin". Hyyyi. Semmosia klontteja jotka tihkuu rasvaa ja ei maistu miltaan, mutta ehka kuitenkin pahalta, you know?
Tana-aamuna oltiin aulassa 5.30, ja suunnattiin Gangesille. Saara oli tarpeeks rohkea tokatakseen sormen veteen kun laskettiin kukka-kynttilasysteemit veneesta veteen, mutta Noora ei uskaltanu. Siella ne paikalliset kuitenkin tyytyvaisena kylpivat ja uivat. Ruumiskin nahtiin, oli vissiin menossa poltettavaksi, mutta viela oli siis rannalla ja peitettyna. Iltapaivaan mahtui viela visiitti buddhapaikkaan. Perussettia: temppelivisiitti, vahan kiertelya ja muutama valokuva. Museossakin kaytiin. Loppupaiva on taas sitten ollu vaan lohoilya, aamunen heratys vaatii veronsa kun edellinenkin yo meni siella junassa. Mainitsinko jo, etta syotiin sipsia eilen, tanaan, toissapaivana, varmaan sita edellisenakin..? Varmaan myos huomenna. Tavotteena oli ehka testata myos Varanasin Burger King. Tavotteena oli myos laihtua matkalla?? (terkut Joonakselle moro vaan)
Huomenna city tour, siina on kuulemma temppeli yks, temppeli kaks, temppeli kolme ja muutama muu. Kuulosti vaihtelevalta. Brown bread bakery tuolla vanhassa kaupungissa myos kiinnostais, jokin saksalainen yritys josta toivottavasti sais jotain kuitupitosempaa kuin vehnapaahtoleipaa? Eika muuten ole ihme etta jopa intialaiset ite sanoo tata kaupunkia likaseks, vanha kaupunki naytti ihan mielenkiintoselta lapi ajaessa...
Maanantaina aamupaivalla tosiaan nenat kohti Mumbaita, semmonen vuorokauden mittanen junamatka tiedossa. Mumbaissa meilla on puol paivaa aikaa ennen kun taas hypataan junaan, kohti Goaa! Sita tassa ollaankin jo odoteltu, pienia paikkoja ja aurinkoa. Seuraavat terkut sitten varmaan sielta, kunhan ollaan johonkin beach huttiin asettauduttu.
Harmi jos teilla siella Suomessa on kylmaa ja loskaista, myo luullaan etta Goalla hyvinkin on lampotilat keskimaarin yli kolmenkympin... Voivoivoi. Miten myo siella kestetaan muka nelja viikkoa?
Haleja kaikille!
Noora ja Saara
perjantai 6. tammikuuta 2012
Kuvia!
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
Halo madam!
Hola!
Tiikereita ei siis luonnonpuistossa nakyny, mutta nahtiin sentaan paikallisia harakoita ja muutama taplapeura seka yksi krokotiili. No anyways, sielta Ranthambore National Parkista siis siirryttiin Agraan, Taj Mahalin kaupunkiin. Eilen sitten kaytiin Taj tsiigaamassa ja taytyy kylla sanoa, etta oli se vaikuttava! Ei edes ketuttanu kovin paljoa, vaikka ulkomaalaissisaanpaasy on 750 rs (rapiat 10e siis) ja intialaiset maksaa 20 rs, koska se oli oikeesti TODELLA hieno. Agra Fort kaytiin myos kattomassa, komia linnotus!
Sitte mei kuski lahdi Delhii (anto toki sahkopostin ja koko nimensa Facebookkia varte) ja jatti meijat yhelle toimistolle oottelee, et saahaa kaikki junaliput ja illalla kyyti juna-asemalle. Siin toimiston yhteydessa oli sit tietty putiikki mis oli myynnis marmoriesinetta ja kaikenlaisia vaatteita, tyynynpaallisia ym. Siina vahan kauppoja tehtiin, ja se myyjamies oli TODELLA limanen. Hyi, halus vaan halailla sillee karmeen perverssisti. Lopuks meilla (no, Nooralla enemmin) alko menna hermo totaalisesti, kun meijan kyytia asemalle ei alkanu kuulua. Just ku oltii sanomas suorat sanat ni tuktuk saapuki ja mentii asemalle. Siella sitte tunkkasessa odotushuoneessa muutama tunti oottelua ennen junan lahtoa. Yo meni sitten torkkuessa makuuvaunussa.
Kaks tuntia myohassa saavuttiin Khajurahoon, tanne kama sutran kaupunkiin. Torkeen hienoja temppeleita taalla on, se taytyy sanoa! Mukavan pieni paikka tama, taitaa olla n. 20 000 asukasta. Ainut vaan, etta kauppiaat aika paallekayvia taalla, paljon enemmin kun missaan muualla tahan mennessa. Ja Noora kaski kirjottaa, etta silla meinaa palaa kapy kun ihmiset tulee liian private arealle taalla ja kyselee kaikkea :D Saara koittaa rauhoitella. Suurilta komplikaatioilta on toistaiseksi valtytty.Asken kaytiin syomassa kunnon lankkariateria: kiviuunipitsaa, jatskia jalkkariks ja kyytipojaks punaviinta (intialaista kyllakin!). Pieni irtiotto Intiasta.
Huomenna aikaa kolmeen asti taalla, sitten parin tunnin matka juna-asemalle ja yojunalla Varanasiin. Siella ollaan kolme yota, jonka jalkeen ihana yli 24h junamatka Mumbaihin ja sielta viela saman paivan puolella Goan junaan. Tallasta kevytta matkustusta luvassa siis lahitulevaisuudessa!
Ootte rakkaita kaikki siella, voikaa hyvin <3
Saara ja Noora
Tiikereita ei siis luonnonpuistossa nakyny, mutta nahtiin sentaan paikallisia harakoita ja muutama taplapeura seka yksi krokotiili. No anyways, sielta Ranthambore National Parkista siis siirryttiin Agraan, Taj Mahalin kaupunkiin. Eilen sitten kaytiin Taj tsiigaamassa ja taytyy kylla sanoa, etta oli se vaikuttava! Ei edes ketuttanu kovin paljoa, vaikka ulkomaalaissisaanpaasy on 750 rs (rapiat 10e siis) ja intialaiset maksaa 20 rs, koska se oli oikeesti TODELLA hieno. Agra Fort kaytiin myos kattomassa, komia linnotus!
Sitte mei kuski lahdi Delhii (anto toki sahkopostin ja koko nimensa Facebookkia varte) ja jatti meijat yhelle toimistolle oottelee, et saahaa kaikki junaliput ja illalla kyyti juna-asemalle. Siin toimiston yhteydessa oli sit tietty putiikki mis oli myynnis marmoriesinetta ja kaikenlaisia vaatteita, tyynynpaallisia ym. Siina vahan kauppoja tehtiin, ja se myyjamies oli TODELLA limanen. Hyi, halus vaan halailla sillee karmeen perverssisti. Lopuks meilla (no, Nooralla enemmin) alko menna hermo totaalisesti, kun meijan kyytia asemalle ei alkanu kuulua. Just ku oltii sanomas suorat sanat ni tuktuk saapuki ja mentii asemalle. Siella sitte tunkkasessa odotushuoneessa muutama tunti oottelua ennen junan lahtoa. Yo meni sitten torkkuessa makuuvaunussa.
Kaks tuntia myohassa saavuttiin Khajurahoon, tanne kama sutran kaupunkiin. Torkeen hienoja temppeleita taalla on, se taytyy sanoa! Mukavan pieni paikka tama, taitaa olla n. 20 000 asukasta. Ainut vaan, etta kauppiaat aika paallekayvia taalla, paljon enemmin kun missaan muualla tahan mennessa. Ja Noora kaski kirjottaa, etta silla meinaa palaa kapy kun ihmiset tulee liian private arealle taalla ja kyselee kaikkea :D Saara koittaa rauhoitella. Suurilta komplikaatioilta on toistaiseksi valtytty.Asken kaytiin syomassa kunnon lankkariateria: kiviuunipitsaa, jatskia jalkkariks ja kyytipojaks punaviinta (intialaista kyllakin!). Pieni irtiotto Intiasta.
Huomenna aikaa kolmeen asti taalla, sitten parin tunnin matka juna-asemalle ja yojunalla Varanasiin. Siella ollaan kolme yota, jonka jalkeen ihana yli 24h junamatka Mumbaihin ja sielta viela saman paivan puolella Goan junaan. Tallasta kevytta matkustusta luvassa siis lahitulevaisuudessa!
Ootte rakkaita kaikki siella, voikaa hyvin <3
Saara ja Noora
sunnuntai 1. tammikuuta 2012
Jaipur
Namaste! (huomenta, paivaa, iltaa, mita kuuluu, hyvaa kuuluu...)
Saavuttiin toissapaivana siis Jaipuriin illansuussa, ja hotellilla meita odotti pieni surprise: RINKKA! Happyhappyjoyjoy. Hallelujaa. Huoneessa odotti myos toinen pieni yllari: lammin suihku! (ekaa kertaa talla reissulla). Ekana iltana ei tehty paljon mitaan, kaytiin ihan hotellin lahistolla syomassa (liian tulista Nooralle apuva), ja yritettiin vahan kavella kaupungilla. Se tosiaan ei ollu mitenkaan helppoa siella liikenteen seassa, ihan alytonta. Hengissa kuitenkin ollaan edelleen, ihme kylla. Se vahan ihmetyttaa noiden automatkojenkin jalkeen... Liikenteessa kun kulkee isoja autoja, pienia autoja, tuktukeja, polkupyorariksoja, moottoroituja riksoja, kameleita, poneja ja jopa elefantti. Ja aaseja. Ja lehmia ja sikoja ja koiria ja hirveesti ihmisia kavellen ja pyoraillen.
Eilispaiva meni turistikohteita kierrellen, kaytiin alkajaisiks kattomassa Amber (tai Amer) Palace, joka oli taynna norsuja. Niita meni yhtenaisena ketjuna, varmaan kymmenittain, ylos ja alas turisteja kuskaten. Oli ihan hauskaa siella valissa kavella... Taa paikka oli vahan kaupungin ulkopuolella, vaikkakin se kuulemma on capital of Jaipur. Kaupunkiin pain ajellessa pysahdyttiin ihmettelemaan Jal Mahalia, "water palacea", joka tosiaan oli keskella vetta, puoliks sinne uponneena. Seuraavaks paineltiin sitten City Palaceen, joka oli Old Cityn, tai "Pink Cityn" puolella. Taynna turistia kaikki paikat, Amber Palacella tavattiin yks suomalainenkin tytto. Kotoisa olo tuli myos noista venalaisista ja ruotsalaisista. Suurimmaks osaks turistit tais kuitenkin kaikkialla olla muualta tulleita intialaisia. Naitten palatsien jalkeen todettiin etta "no more palaces", ja lahdettiin sellasten sijaan katsastamaan yks temppeli, "monkey temple". Taas hieman kavelya, kun mesta oli vuorten keskella... Eika ne apinat siella temppelissa ollu, vaan siina matkan varrella. Annettiin niille vahan pahkinoita, ja Nooralle tuli paha mieli kun boss-monkey otti koko pussillisen ja yks kipee raukka ei saanu yhtaan. Temppelin alue oli kylla kaunis!
Seuraavaks sitten paineltiin vahan kattomaan tekstiileja, mika oli todella kieroa, koska eihan Noora voi vastustaa kasintehtyja upeita mattoja ja iljettavan kauniita kankaita?! Nahtiin vahan etta miten ne matot syntyy ja aika tutultahan se prosessi naytti. Yks pienenpieni kauniskuvioinen ja pehmonen matto sielta saatto lahtea mukaankin... Saara shoppaili poytaliinoja ja tyynynpaallisia, Nooralle tarttu maton lisaks mukaan viela yks mahdottoman kaunis sari joka saa kotopuolessa toimia iltapuvun kaunistuttajana. Myyntimiehena toimi semmonen ihana, vanhempi mies joka seuraavalla Intianreissullamme kutsu meidat kotiinsa Kashmiriin kylailemaan, saatiin sen yhteystiedot. Mihinkas ajankohtaan seuraava reissu..?
Koska kyseessa oli vuoden viimenen paiva, niin tietenkin meidan kuski siina sitten kyseli etta halutaanko juomisia tai syomisia ja halutaanko lahtea vaikka diskoon, mutta tylsina ja vasyneina todettiin etta taidetaan viettaa ilta ihan vaan hotellilla... Koska se kaveri asiasta kysykin, niin sanottiin etta mielellaan oltais ihan kaksin, ilman hanen seuraansa kyseinen ilta, mutta jonkinlainen kommunikaatiohairio tapahtu kylla tassa kohtaa. Ilta siis meni sujuvasti KOLMESTAAN meidan hotellihuoneessa hengaillen, kuskin juodessa ja syodessa juttuja jotka oltiin jo maksettu hanelle, kun han ne kavi meille ostamassa (Saaran kommentti: olut taalla on 8% ja 0,65l pullossa!). Noorakin joi olutta, rasti seinaan hei. Illan viihdykkeena oli teeveen musiikkikanava ja elokuvakanava, joka naytti ihanan kotoisia amerikkalaisia filmeja. Ja sitten se best part: Saara siis jai toviksi kuskin kanssa kahden ja muutamaan minuuttiin sita ihmiselamassa ehtii tapahtua paljon. Tiivistetaan tapahtumat tahan: "I LIKYE YOU, I WANNA KISS YOU".. Ehh tota jooo... Ei. Siis pain naamaa sanottuna kieltava vastaus. Kommunikaatiohairiot jatkuivat tassa kohtaa jalleen, KOSKA meidan jaatya kahden, alkoi puhelin piipata "I REALLY LUV U. YOU LUV ME NO YAS?". "No, I really don't love you.". Juttu jai EILISEN osalta siihen.
Tanaan lahettiin sitten ajelemaan luonnonpuistoa kohden, tunnelma oli ehka hiukan vaivautunut mutta ihan ok. Nyt tossa tunti sitten tuli taas viestia: "I LIKYE U". Saa nahda meneeko sana kolmannella kerralla lapi, koska tallakin kertaa kieltava vastaus oli erittain selkea. (LUKEEKO MIUN OTSASSA SE IDIOOTTIMAGNEETTI IHAN FOR REAL? Naita ei paase ees Intiaan pakoon, voi jeesus sentaan. Tekee mieli itkea. T: Saara). Mutta siis, taa hotelli on oikein kiva ja odotetaan huomista safaria, aamuseiskalta ois lahto. Jospa nahtais tiikeri! (MUL MUL MUL) Saatiin vietya vaatteitakin pesuun, ihanaa saada puhdasta. JOS tulee puhdasta. Aika raju pesula.
Ja kysymyksiin ruuasta ja vatsan voinnista: Ruoka on kaikkialla samaa, ja valilla on tullu popsittua ihan melkosen tulistakin kamaa. Vatsat on kuitenkin toistaseksi pysyny ihan kunnossa, vaikka eilenkin syotiin samosaa katukeittiosta, ainoona terveysongelmana on ollu Nooran iho joka tais joutua johonkin shokkiin taalla (+henkiset ongelmat?). Pieni hydrokortisonikuuri tais onneks pelastaa tilanteen ihon osalta! Joka aterialla vahan naanleipaa ja tulista kasvissoossia, saattaa alkaa jossain vaiheessa vehnamosso kyllastyttamaan. Ja siita rukousnauhasta: saatii ranteeseen sellanen punakeltanen nauha rukouksen jalkeen. Ja hei Anne ja Kartsu + muut tori-ihmiset: miulle (Saaralle) NAURETTIIN PAIN NAAMAA, kun Delhissa Lotus Temppelilla kuvasin annansilmabegonioita ihan vaan teita varten :( Ne oli kylla aika karseita.
Ai niin, unohdettiin ihan kokonaan etta tahan valmiiseen matkaan kuuluu myos Khajuraho, johon mennaan Agran jalkeen. Siella on jotain eroottista taidetta, kama sutraa kai.
Talla eraa ei kummempia taalta, hyvin menee! Huomenna paastaan tuosta kuskistakin eroon, kun vaihdetaan kulkuneuvo junaan... Hirmusen kiva lukea teijan kommentteja taalla, jatkakaa vahintaan samaan malliin! Kaikenmoista liibalaabaakin on kiva lukea, ei siis tartte mitaan asiaa olla jos tanne tulee hopottelemaan.
Palaillaan!
<3: Noora ja Saara
Saavuttiin toissapaivana siis Jaipuriin illansuussa, ja hotellilla meita odotti pieni surprise: RINKKA! Happyhappyjoyjoy. Hallelujaa. Huoneessa odotti myos toinen pieni yllari: lammin suihku! (ekaa kertaa talla reissulla). Ekana iltana ei tehty paljon mitaan, kaytiin ihan hotellin lahistolla syomassa (liian tulista Nooralle apuva), ja yritettiin vahan kavella kaupungilla. Se tosiaan ei ollu mitenkaan helppoa siella liikenteen seassa, ihan alytonta. Hengissa kuitenkin ollaan edelleen, ihme kylla. Se vahan ihmetyttaa noiden automatkojenkin jalkeen... Liikenteessa kun kulkee isoja autoja, pienia autoja, tuktukeja, polkupyorariksoja, moottoroituja riksoja, kameleita, poneja ja jopa elefantti. Ja aaseja. Ja lehmia ja sikoja ja koiria ja hirveesti ihmisia kavellen ja pyoraillen.
Eilispaiva meni turistikohteita kierrellen, kaytiin alkajaisiks kattomassa Amber (tai Amer) Palace, joka oli taynna norsuja. Niita meni yhtenaisena ketjuna, varmaan kymmenittain, ylos ja alas turisteja kuskaten. Oli ihan hauskaa siella valissa kavella... Taa paikka oli vahan kaupungin ulkopuolella, vaikkakin se kuulemma on capital of Jaipur. Kaupunkiin pain ajellessa pysahdyttiin ihmettelemaan Jal Mahalia, "water palacea", joka tosiaan oli keskella vetta, puoliks sinne uponneena. Seuraavaks paineltiin sitten City Palaceen, joka oli Old Cityn, tai "Pink Cityn" puolella. Taynna turistia kaikki paikat, Amber Palacella tavattiin yks suomalainenkin tytto. Kotoisa olo tuli myos noista venalaisista ja ruotsalaisista. Suurimmaks osaks turistit tais kuitenkin kaikkialla olla muualta tulleita intialaisia. Naitten palatsien jalkeen todettiin etta "no more palaces", ja lahdettiin sellasten sijaan katsastamaan yks temppeli, "monkey temple". Taas hieman kavelya, kun mesta oli vuorten keskella... Eika ne apinat siella temppelissa ollu, vaan siina matkan varrella. Annettiin niille vahan pahkinoita, ja Nooralle tuli paha mieli kun boss-monkey otti koko pussillisen ja yks kipee raukka ei saanu yhtaan. Temppelin alue oli kylla kaunis!
Seuraavaks sitten paineltiin vahan kattomaan tekstiileja, mika oli todella kieroa, koska eihan Noora voi vastustaa kasintehtyja upeita mattoja ja iljettavan kauniita kankaita?! Nahtiin vahan etta miten ne matot syntyy ja aika tutultahan se prosessi naytti. Yks pienenpieni kauniskuvioinen ja pehmonen matto sielta saatto lahtea mukaankin... Saara shoppaili poytaliinoja ja tyynynpaallisia, Nooralle tarttu maton lisaks mukaan viela yks mahdottoman kaunis sari joka saa kotopuolessa toimia iltapuvun kaunistuttajana. Myyntimiehena toimi semmonen ihana, vanhempi mies joka seuraavalla Intianreissullamme kutsu meidat kotiinsa Kashmiriin kylailemaan, saatiin sen yhteystiedot. Mihinkas ajankohtaan seuraava reissu..?
Koska kyseessa oli vuoden viimenen paiva, niin tietenkin meidan kuski siina sitten kyseli etta halutaanko juomisia tai syomisia ja halutaanko lahtea vaikka diskoon, mutta tylsina ja vasyneina todettiin etta taidetaan viettaa ilta ihan vaan hotellilla... Koska se kaveri asiasta kysykin, niin sanottiin etta mielellaan oltais ihan kaksin, ilman hanen seuraansa kyseinen ilta, mutta jonkinlainen kommunikaatiohairio tapahtu kylla tassa kohtaa. Ilta siis meni sujuvasti KOLMESTAAN meidan hotellihuoneessa hengaillen, kuskin juodessa ja syodessa juttuja jotka oltiin jo maksettu hanelle, kun han ne kavi meille ostamassa (Saaran kommentti: olut taalla on 8% ja 0,65l pullossa!). Noorakin joi olutta, rasti seinaan hei. Illan viihdykkeena oli teeveen musiikkikanava ja elokuvakanava, joka naytti ihanan kotoisia amerikkalaisia filmeja. Ja sitten se best part: Saara siis jai toviksi kuskin kanssa kahden ja muutamaan minuuttiin sita ihmiselamassa ehtii tapahtua paljon. Tiivistetaan tapahtumat tahan: "I LIKYE YOU, I WANNA KISS YOU".. Ehh tota jooo... Ei. Siis pain naamaa sanottuna kieltava vastaus. Kommunikaatiohairiot jatkuivat tassa kohtaa jalleen, KOSKA meidan jaatya kahden, alkoi puhelin piipata "I REALLY LUV U. YOU LUV ME NO YAS?". "No, I really don't love you.". Juttu jai EILISEN osalta siihen.
Tanaan lahettiin sitten ajelemaan luonnonpuistoa kohden, tunnelma oli ehka hiukan vaivautunut mutta ihan ok. Nyt tossa tunti sitten tuli taas viestia: "I LIKYE U". Saa nahda meneeko sana kolmannella kerralla lapi, koska tallakin kertaa kieltava vastaus oli erittain selkea. (LUKEEKO MIUN OTSASSA SE IDIOOTTIMAGNEETTI IHAN FOR REAL? Naita ei paase ees Intiaan pakoon, voi jeesus sentaan. Tekee mieli itkea. T: Saara). Mutta siis, taa hotelli on oikein kiva ja odotetaan huomista safaria, aamuseiskalta ois lahto. Jospa nahtais tiikeri! (MUL MUL MUL) Saatiin vietya vaatteitakin pesuun, ihanaa saada puhdasta. JOS tulee puhdasta. Aika raju pesula.
Ja kysymyksiin ruuasta ja vatsan voinnista: Ruoka on kaikkialla samaa, ja valilla on tullu popsittua ihan melkosen tulistakin kamaa. Vatsat on kuitenkin toistaseksi pysyny ihan kunnossa, vaikka eilenkin syotiin samosaa katukeittiosta, ainoona terveysongelmana on ollu Nooran iho joka tais joutua johonkin shokkiin taalla (+henkiset ongelmat?). Pieni hydrokortisonikuuri tais onneks pelastaa tilanteen ihon osalta! Joka aterialla vahan naanleipaa ja tulista kasvissoossia, saattaa alkaa jossain vaiheessa vehnamosso kyllastyttamaan. Ja siita rukousnauhasta: saatii ranteeseen sellanen punakeltanen nauha rukouksen jalkeen. Ja hei Anne ja Kartsu + muut tori-ihmiset: miulle (Saaralle) NAURETTIIN PAIN NAAMAA, kun Delhissa Lotus Temppelilla kuvasin annansilmabegonioita ihan vaan teita varten :( Ne oli kylla aika karseita.
Ai niin, unohdettiin ihan kokonaan etta tahan valmiiseen matkaan kuuluu myos Khajuraho, johon mennaan Agran jalkeen. Siella on jotain eroottista taidetta, kama sutraa kai.
Talla eraa ei kummempia taalta, hyvin menee! Huomenna paastaan tuosta kuskistakin eroon, kun vaihdetaan kulkuneuvo junaan... Hirmusen kiva lukea teijan kommentteja taalla, jatkakaa vahintaan samaan malliin! Kaikenmoista liibalaabaakin on kiva lukea, ei siis tartte mitaan asiaa olla jos tanne tulee hopottelemaan.
Palaillaan!
<3: Noora ja Saara
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)