Hampi - idylli keskella kivikasoja

Eilisaamuna siis saavuttiin Hampiin, mutta sita ei Noora ainakaan pysty ymmartamaan, etta miks bussi oli perilla lahes ajallaan? Lahto kumminkin viivastyi... Varmaan siis tunnin verran ylimaarasta odoteltiin bussia muun turistilauman kanssa, ja oikeen loytaminen olikin melko haastavaa. Viimein paikalle saapu auto, jonka maaranpaa ja matkanjarjestaja tasmas, mutta kun tarjottiin rinkkoja kyytiin niin kaveri vaan huito meita pois ja hoki "no ac". Okei. Hetki meni ennen kun tajuttiin etta kyse oli siis ilmastoinnista, jota tassa bussissa ei ollut. Melko hankalaksi tekivat asiat, varsinkin kun kaveri katto matkustajalistaa ja nahtiin nimemmekin siina. Ei meinannu kelvata! Ja meidan lipussahan ei tosiaan mainittu mitaan siita, onko autossa ilmastointi vai ei.

Meno jatku viela parempana kun paastiin bussiin sisalle, tiedettiin jo mitka meidan paikat oli ja silti ne kysy lippua pariin kertaan ja toisteli meidan paikkojen numeroita. Vaikeempaa kuitenkin oli pariskunnalla, jonka paikat oli jo varattu! Luonnollisestikin siis alkuperaset matkustajat haadettiin paikoiltaan, uudet paas tilalle ja bussimies rupes haatamaan jotain intialaista kaveria punkastaan jotta ne haadetyt sais paikan. Yks tytto jo pakeni bussista kun ne miehet meinas ruveta tappelemaan...

Ja joo, siita paikasta. Bussissa tosiaan oli parisankysysteemi, ei siis muuta kun angettiin meidan 9 A/B -ylapunkkaan ja kaytiin makoilemaan varpaidenhaisteluasentoon. Tama ahtauden lisaks siks, kun kumpikaan ei reunaan ois voinu kayda niin, etta ylakroppa on aukon kohdalla. Sielta ois pudonnu ihan saletisti! Noora ainakin alkumatkasta pelkas, koska valilla tuntu etta bussi varmaan kaatuu mutkissa... Ja kun nailla noita kuoppia ja hidasteita riittaa, niin aika paljon siella yon aikana lenneltiin. Isoimmat kohdat kirvotti kirkaisuja koko bussissa, aika hulvatonta. Osan jannityksesta aiheutti myos se, etta bussissa ei tietenkaan ollu toilettia ja molemmat on karsiny ihanan loysasta vatsasta, Noora sentaan aamulla nappaili pari Imodiumia varmuuden varalta... Toimi! Saara oli rohkea ja lahti matkaan ilman vatsantukkivaa laakitysta, mutta massu teki yhteistyota kerrankin.

Ilman ilmastointiakin bussiin meinas yolla jaatya, ikkunat ei ollu kovin tiiviit. Oltiin semmosia huivimummoja paat paketissa, ja saastyttiin paansaryilta. Aamulla auto pysahty just sen verran, etta suurin osa halukkaista ehti vessaan, mutta oltiinkin jo ihan lahella Hampia. Tanne saavuttuamme otettiin tuktuk ja pyydettiin kyyti guest houseen, joka randomilla valkattiin Lonely Planetista. Paikka oli taynna, mutta hotellin tyyppi kertoi etta kaverillaan on kotona pari huonetta turisteille, ja saatiinkin aika sopivan hintanen, kiva huone sielta.

Tassa kun pari paivaa ollaan pyoritty, niin tosiaan voi todeta etta taa paikka on aikamoinen idylli. Ja keskella niita kivikasoja. Siis jotain kukkuloita/vuoria/korkeita paikkoja jotka muodostuu valtavista kivista, todella outoa. Taalla on paljon palmuja, joki, banaaniviljelmia ja rento meno. Aika paljon turisteja, mutta semmosta hippiporukkaa sun muuta niin meno on ihan kiva. Eilen ruokailtiin ravintolassa joka on mangopuun alla, paikan nimi oli kekseliaasti Mango Tree. Se oli aika ihana! Paitsi etta Nooran ruuassa oli lude, mutta ehka ihanuus liittyy tassa enemman miljooseen...

Pohdiskeltiin eilen jatkoa, ja joudutaan hylkaamaan ajatus Keralaan menosta - matkat sinne ja takas veis yhteensa nelja vuorokautta. Viikonvaihteessa siis varmaan vaan palaillaan Goalle, pohjoispuolelle. Ja jos bongataan lahistolta luonnonpuistoa tai muuta kattomisen arvosta, niin ehka tehdaan joku parin paivan trippi semmoseen. Varmaan kuitenkin aika biitsitunnelmissa menee loppuaika, HARMI.

Pieni koti-ikava on ehka kayny meidan mielissa, ja se mahdollisuus etta siella Suomessa kaikki on kuollu tai riitelee tai jotain kamalaa, mutta ette vaan kerro meille ettei meidan reissu mee pilalle. Etta ihan kiva kun kerrotte kaiken olevan hyvin, ei kuitenkaan uskota :DD Onneks ikavat ei kuitenkaan oo taalla reissua pilaamassa, enemmin ehka ilomielilla ajatellaan juttuja kun surkuteltais ikavaa. Eilen illalla ajateltiin ainakin kissoja, perunamuussia, ruskeeta kastiketta, ruisleipaa, saunaa, pakkaskeleja, OMAA SANKYA (tuplajousitus aaaaah) ja hiljaisuutta. Kahta viimeista ehka pelolla, varmaan kaikki paikat jumissa kun nailta olki(vai risu?)patjoilta siirtyy siihen jousien paalle. Ja maaseudun hiljaisuus varmaan kanssa ahdistaa tan metelin jalkeen. Edelleen ehka suurimpana meteli-inhokkina on naiden oksennusaanet, tultiin jo siihen johtopaatokseen etta se kuuluu hampaiden pesusta? Ei vissiin oo pakko tunkea sita harjaa nielurisoihin saakka. Niin niista olkipatjoista viela siihen, etta naa sangyt tappaa Nooran kun taa alkaa kuulostaa satavuotiaalta vaivoineen. Kuka keksi etta ihmisella pitaa olla notkoselka ja levee perse samassa kehossa? Miten pain tallanen voi nukkua?!

Mutta siis kivasti menee ja ollaan nautittu taalla olostamme, joka tapauksessa. Uskokaa pois. Aika on menny kylla nopeesti, enaa parisen viikkoa ennen lahtoa lampimasta! Siina vaiheessa kun 6.2. maanantaina lennetaan Delhiin, on fiilikset varmaan aikalailla torstaioisessa kotiinlahdossa. p.s. jonkun pitaa sitten hakea meidat junalta torstaina? :D Saunan taytyy olla lammin, kuten myos perunoiden ja ruskean kastikkeen... Kylla, se on vaatimus, tai ette saa tuliaisianne (joita tosiaan olis luvassa!). PLIIS.

Johan tassa on puol romaania kirjotettu niin palaillaan taas joskus toiste, take care !

<3 Noora ja Saara